Huolestuneen koiranomistajan Miisa Keinäsen mielestä (HS 2.5.) on
eettisesti arveluttavaa tuoda rescue-koiria Suomeen. Argumentit ovat samat,
joilla tätä pelastustoimintaa vastaan kerta toisensa jälkeen hyökkäillään: tautiriskit
ja koirien mahdollinen sopeutumattomuus. Nämä mielipiteen ilmaukset eivät yleensä
tee eroa pimeiden koirakauppiaiden ja vastuullisen yhdistystoiminnan välillä. Ns.
superbakteerien leviäminen on todellinen riski: niitä tuovat ulkomailta niin
eläimet kuin ihmisetkin. Vastuulliset yhdistykset kuten Kulkurit ry ovat olleet
tässäkin aloitteellisia ja ryhtyneet testaamaan rescue-koiria myös näiden bakteerien
varalta.
Rikollista toimintaa tapahtuu valitettavasti kaikilla elämänalueilla. Vastuu
koiran tuomisesta on viime kädessä tulevalla omistajalla. Hänen pitäisi
perehtyä huolellisesti siihen, minkä järjestön kautta koira tulee ja mitä
rokotuksia ja tautitestejä sille on tehty ja miten sen käyttäytymistä on
tarkkailtu. Kokemuksesta voin sanoa, että rescue-koirasta voi tulla mitä
mainioin kotikoira.
Koirien tuonti ei suinkaan ole yhdistysten ainoa keino auttaa, vaan apua
annetaan myös paikan päällä. En tiedä, mihin Keinänen perustaa käsityksensä
siitä, että Suomestakin löytyy paljon kodittomia koiria. Ainakaan
eläinsuojeluyhdistyksillä ei ole paljon koiria adoptoitaviksi. Maailmassa on
miljoonia kodittomia, kärsiviä koiria - muista ei-luonnonvaraisista eläimistä
puhumattakaan. Ihmisen pitäisi ensi sijaisesti kantaa vastuunsa näistä
eläimistä eikä jalostaa, tuottaa, myydä ja ostaa usein jo lähtökohtaisesti
sairaita koiria ja näin kasvattaa populaatiota.
Kodittoman koiran pelastaminen on eettinen valinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja