Mitähän Musti meistä ajattelee?

Teen nyt kirjoittajan kardinaalivirheen ja aloitan viittaamalla otsikkoon. Otsikosta huolimatta tämä kirjoitus ei nimittäin käsittele koiria, vaan ihmisiä. Mehän olemme kaikki kuulleet vitsin, jonka mukaan suomalaisille tärkeintä on, mitä muut meistä ajattelevat. Mitähän ruotsalaiset, afrikkalaiset, EU, elefantit tai naapurin Musti meistä tai minusta ajattelevat? Myös mainostajat ovat hyödyntäneet tätä mielikuvaa.

Tunnustan ehdottomasti kuuluvani niihin, jotka aina silloin tällöin pysähtyvät ajattelemaan, mitä muut minusta oikein ajattelevat. Äärimmilleen vietynä se ei tietysti ole hyvä ominaisuus. Ihminen voi helposti uhriutua tai keskittää kaikki ajatuksensa itsensä ympärille. Toisaalta emmehän me ole vain sitä, mitä itse haluaisimme olla, vaan myös se kuva, jonka muut meistä ovat luoneet. Ei siis ole ihme, että meitä kiinnostaa muiden mielipiteet itsestämme. 

Oletko koskaan kävellessäsi havainnut vastaantulevan pariskunnan tuijottavan sinua kiinteästi? Pariskunta ei keskustele keskenään, mutta juuri kohdallesi tullessaan mies heittää sarkastisen kommentin, johon nainen reagoi kikattaen. Entä oletko koskaan työpaikallasi tai muualla huomannut, että jotakin nimiteltäisiin hänen ollessaan kuulomatkan päässä sellaisilla nimityksillä kuin hullu, juoppo, urpo, hankala tyyppi, vanhus tai ääliö? Oletko koskaan naapuristossasi törmännyt ihmisiin, jotka jo lyhyen keskustelun aikana ehtivät sättiä muita asukkaita. He arvostelevat muiden ulkonäköä, vaatetusta, persoonallisuutta ja käyttäytymistä tai sitä vaivaa ja häiriötä, jonka nämä aiheuttavat. Myös taloyhtiön hallituksen jäsenet tekevät kaiken väärin. Jos puhuja itse olisi ollut hallituksessa (jonne hän ei kuitenkaan ole koskaan pyrkinyt), asiat hoidettaisiin kunnolla.

Useimmat poliitikotkaan eivät huolehdi tehtävistään, vaan kahmivat vain itselleen etuja. Siksi on järkevämpää jättää äänestämättä ja antaa asioiden hoitua omalla painollaan. Lehtien tekstiviestipalstat ja some täyttyvät negatiivisista kommenteista maahanmuuttajista tai kaupassa liian kauan asioivista vanhuksista. Asialla näyttävät usein olevan samat kirjoittajat. Ihmisiä leimataan ja kategorisoidaan jonkin ominaisuuden perusteella, johon syytteessä olevat eivät itse voi edes vaikuttaa.  

Mihin nämä kaikki kommentit oikein tähtäävät? En ole keksinyt parempaa selitystä kuin vähän muotoillun Descartesin: puhun ja parjaan, siis olen olemassa. Leimaamalla toisia puhuja nostaa itsensä näiden yläpuolelle ja hakee samalla yhteisyyttä kuulijan kanssa. Puhujalla on näin vähän suurempi oikeus olemassaoloon kuin parjatulla. 

Meille kaikille on elintärkeää tulla hyväksytyiksi yhteisössämme. Leimaaminen ja loukkaaminen satuttaa. Kaikilla meillä on joskus vähemmin mairittelevia ajatuksia kanssaihmisistämme. Usein itsesensuuri on tässä asiassa suositeltavaa. Kaikkia ajatuksiaan ei tarvitse lausua ääneen. 

Niin, ja vielä siitä Mustista. Mustihan ajattelee meistä pelkkää hyvää.