Planeetastamme voi tulla vihollisemme

En tiedä, oletteko te jo saaneet tarpeeksenne helteestä. Minä olen. Pahinta on, että joissakin osissa Suomea ei ole satanut juuri lainkaan juhannuksen jälkeen. Vielä pahempaa on, että Suomen helle on vielä pientä verrattuna eteläisen Euroopan säihin. Helteen seurauksena ihmiset ja eläimet kärsivät, ja jotkut heistä menehtyvät.

Ennenkin oli lämpimiä kesiä, mutta aina välillä ukkosti ja satoi. Ei välttämättä enää. Olen jo jonkin aikaa havainnut, että kerran päälle tuleva säätyyppi jää junnaamaan paikoilleen. Syksyllä vettä sataa kaatamalla viikosta ja kuukaudesta toiseen. Talvella on joko pitkä lumeton ja lämmin jakso tai sitten pureva pakkanen ei hellitä otettaan.

Sinnikkäät ilmastoskeptikot väittävät yhä, että ilmat ovat vain seurausta normaalista säiden vaihtelusta. Ilmaston lämpenemisestä kuulemma ei ole kyse. Ja jos ilmasto lämpeneekin, se ei ole ihmisen ja ihmisen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen syytä. Heitä ei vaivaa se tosiseikka, että valtaosa ilmastoon perehtyneistä tiedemiehistä ei jaa heidän mielipidettään.

Luin tänä aamuna aika masentavan uutisen ilmaston lämpenemisestä. Linkki ruotsinkieliseen artikkeliin on tekstin alla. Tutkijoiden mukaan mikään ei ehkä enää estä katastrofia. Jo pitkään on tiedetty, että vaikka nollaisimme nyt kaikki hiilidioksidipäästöt, tulokset näkyisivät vasta vuosikymmenien kuluttua. Tosiasia on, että ilmasto on jo nyt reilun asteen lämpimämpi kuin ennen teollistumista, ja se lämpenee tällä vauhdilla 0,17 astetta kymmenessä vuodessa. Jos ilmasto lämpenee vielä vajaan asteen, sen aiheuttamat muutokset käynnistävät eräänlaisen dominoefektin, jota ei pystytä enää pysäyttämään, vaikka lopettaisimme kokonaan fossiilisten polttoaineiden käytön. Jos esimerkiksi ikirouta sulaa, ilmakehään vapautuu metaanikaasua, joka lämmittää ilmastoa entisestäänkin.

Ensin siis teemme parhaamme tuhotaksemme planeettamme ja elämän täällä. Tämän jälkeen planeettamme tuhoaa meidät. Meillä on enää vajaan asteen verran matkaa jäljellä tähän kauhuskenaarioon. Kuluneen fraasin mukaan niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa. Hiilijalanjälkemme pienentäminen ei ainakaan pahenna tilannetta. Lämpenemisen vauhtia on pikaisesti hillittävä. Sitä paitsi passiivisuus lisää huonoa oloa. Kannattaa toimia niin kauan kuin ehtii.

 Det kan redan vara för sent