torstai 23. elokuuta 2018

Koirako ihmistä varten?


Alla olevasta linkistä voit lukea Pekka Juntin tuoreen Ylen sivuilla tänään julkaistun kolumnin:




Hämmästyin kirjoituksen kyynisyyttä ja sitä, miten moni oli jo ehtinyt osoittamaan sille suosiotaan. Kommentoijien mielestä koira ja eläimet yleensä ovat ihmisen alapuolella ja armoilla, ja tämä olisi vain hyväksyttävä. Vastauksessani ei ehkä ole paljonkaan uutta tätä blogia seuranneille. Tässä se kuitenkin vähän modifioituna tulee:




Koira ei ole ihmistä varten. Koira on ihan oma itsenäinen luontokappaleensa, jolla on oma arvonsa. Siinä mielessä me ihmiset olemme koiraa varten, että olemme sen itse kesyttäneet. Tämä asettaa meille ihmiskuntana tietyn vastuun. Meillä on valitettavasti kyky alistaa eläimiä. Kyvyn olemassaolo ei tarkoita sitä, että sitä pitäisi käyttää. Ihminen on ainoa luontokappale, jolla voi olla moraalia. En näe mitään syytä, miksi emme käyttäisi tätä mahdollisuuttamme.



En myöskään näe mitään syytä palata Juntin lapsuuden maailmaan, vaikka olihan sekin ehkä pienempi paha eläinten kannalta kuin nykyinen tehotuotanto, jossa eläimiä käsitellään raaka-aineena. Siinä olen Juntin kanssa samaa mieltä, että koira, jonka kärsimyksiä ei enää voi lievittää, pitää lopettaa. Saman voisi tehdä myöskin ihmisille, vaikka tämä voi tapahtua vain heidän omasta tahdostaan. Eroamme koirasta siinä, että kykenemme verbalisoimaan tahtomme.



Koira ei ole ihmisen alapuolella. Miksi ihmeessä se olisi? Inhimillistäminen ei koiran kannalta ole ollenkaan niin paha asia kuin epäinhimillistäminen. Viimeksi mainitun suojissa olemme alistaneet ja aiheuttaneet kärsimystä lukemattomalle joukolle eläimiä.



Ihmisen itsekkyyden ja ahneuden vuoksi koiria tuotetaan, myydään ja ostetaan. Seurauksena on valtava koirapopulaatio, josta vain pieni osa saa hyvän elämän. Moraalisesti toimiva ihminen tuottaisi vähemmän koiria ja pitäisi huolen niistä, jotka tänne jo ovat syntyneet.

perjantai 10. elokuuta 2018

Planeetastamme voi tulla vihollisemme


En tiedä, oletteko te jo saaneet tarpeeksenne helteestä. Minä olen. Pahinta on, että joissakin osissa Suomea ei ole satanut juuri lainkaan juhannuksen jälkeen. Vielä pahempaa on, että Suomen helle on vielä pientä verrattuna eteläisen Euroopan säihin. Helteen seurauksena ihmiset ja eläimet kärsivät, ja jotkut heistä menehtyvät.




Ennenkin oli lämpimiä kesiä, mutta aina välillä ukkosti ja satoi. Ei välttämättä enää. Olen jo jonkin aikaa havainnut, että kerran päälle tuleva säätyyppi jää junnaamaan paikoilleen. Syksyllä vettä sataa kaatamalla viikosta ja kuukaudesta toiseen. Talvella on joko pitkä lumeton ja lämmin jakso tai sitten pureva pakkanen ei hellitä otettaan.


Sinnikkäät ilmastoskeptikot väittävät yhä, että ilmat ovat vain seurausta normaalista säiden vaihtelusta. Ilmaston lämpenemisestä kuulemma ei ole kyse. Ja jos ilmasto lämpeneekin, se ei ole ihmisen ja ihmisen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen syytä. Heitä ei vaivaa se tosiseikka, että valtaosa ilmastoon perehtyneistä tiedemiehistä ei jaa heidän mielipidettään.


Luin tänä aamuna aika masentavan uutisen ilmaston lämpenemisestä. Linkki ruotsinkieliseen artikkeliin on tekstin alla. Tutkijoiden mukaan mikään ei ehkä enää estä katastrofia. Jo pitkään on tiedetty, että vaikka nollaisimme nyt kaikki hiilidioksidipäästöt, tulokset näkyisivät vasta vuosikymmenien kuluttua. Tosiasia on, että ilmasto on jo nyt reilun asteen lämpimämpi kuin ennen teollistumista, ja se lämpenee tällä vauhdilla 0,17 astetta kymmenessä vuodessa. Jos ilmasto lämpenee vielä vajaan asteen, sen aiheuttamat muutokset käynnistävät eräänlaisen dominoefektin, jota ei pystytä enää pysäyttämään, vaikka lopettaisimme kokonaan fossiilisten polttoaineiden käytön. Jos esimerkiksi ikirouta sulaa, ilmakehään vapautuu metaanikaasua, joka lämmittää ilmastoa entisestäänkin.


Ensin siis teemme parhaamme tuhotaksemme planeettamme ja elämän täällä. Tämän jälkeen planeettamme tuhoaa meidät. Meillä on enää vajaan asteen verran matkaa jäljellä tähän kauhuskenaarioon. Kuluneen fraasin mukaan niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa. Hiilijalanjälkemme pienentäminen ei ainakaan pahenna tilannetta. Lämpenemisen vauhtia on pikaisesti hillittävä. Sitä paitsi passiivisuus lisää huonoa oloa. Kannattaa toimia niin kauan kuin ehtii.