Vihaatko sinä Seppo-koiraa?

Facebook, Twitter ja muut somepalvelut ovat täynnä erilaisia eläinvideoita ja -blogeja. Suomessa tunnetuimmat koirat taitavat tällä hetkellä olla perseilevä labradorinnoutaja Pertti sekä aina loistotuulella oleva Seppo-koira. Pertti – tai siis lähinnä Pertin omistaja – toimii harrastuspohjalta eikä käytä sivustoaan rahan ansaitsemiseen. Sheltti Seppo sen sijaan on pitkälti kaupallistettu koirahahmo. Koirat ”puhuvat” näillä sivuillaan isäntiensä suulla. Niiden koiramaiset ominaisuudet kuvataan ihmisen näkökulmasta usein huvittavina tai koiria käytetään ihmisen ajatuksen tulkkeina. Nämä sivut ovat erittäin suosittuja kuten myös erilaiset Facebookin koiraryhmät, joista itsekin kuulun pariin.

Helsingin Sanomien tuoreessa Nyt-liitteessä toimittaja Arttu Seppänen ilmoittaa vihaavansa Seppo-koiraa tai oikeammin sanottuna ei itse koiraa vaan sen tuotteistettua ideaa. Eläinrakkaaksi julistautuva Seppänen arvostelee sitä, että eläintä ei kunnioiteta sellaisena kuin se on, vaan sitä inhimillistetään rahan ansaitsemiseksi. Armoa eivät saa myöskään muut netin eläinsivustot, joissa koiraa ei käsitellä koirana. Seppäsen mukaan Seppo ei ole loistotuulella eivätkä koirat hymyile; pelko ja aggressiivisuus ovat koirien lajityypillisiä tunteita. Sepossa ei ole jäljellä mitään koiramaista. Seppänen onkin blokannut Sepon Twitterissä. Samaan hengenvetoon hän tuomitsee myös Disneyn piirretyt eläinhahmot. 

Ihmisellä on ehdoton valta-asema eläimeen verrattuna, ja tämä tuo mukanaan suuren vastuun. En tiedä, miten hyvä eläinasiantuntija Seppänen on. Ehkä hänkin on sentään huomannut, että koirat myös heiluttavat häntäänsä. Käsitykseni mukaan koira on sangen hyvin sopeutunut elämään ihmisen kumppanina. Varmasti on niin, että tulkitsemme usein väärin koiran käytöstä ja tarpeita, mutta näinhän teemme myös usein, kun on toinen ihminen kyseessä. Meillä on tapana sanoittaa myös toisia ihmisiä; muutenhan valtaosa kirjallisuudesta ja muusta kulttuurista puuttuisi. En näe sanoittamisessa sinänsä mitään väärää, niin kauan kuin emme pane eläimen tai toisen ihmisen suuhun sellaista, joka voisi toimia vääristävästi ja vahingoittavasti. 

”Puhua paavillisemmin kuin paavi itse” on sanonta, joka tulee nykyään usein mieleeni. Ajallemme on – onneksi – tyypillistä, että myös vähemmistöjen ääntä kuunnellaan. Joskus tästä äänestä myös kinastellaan, ja kuuluu puheenvuoroja, että kyseessä olevasta vähemmistöstä ei saa puhua kuin ne, jotka siihen kuuluvat. Eläimet eivät osallistu ihmisten diskursseihin, vaan ne tarvitsevat meitä tähän tehtävään. Puhe eläimestä on aina ihmisen puhetta. 

Sepon omistaja ansaitsee elantoaan koiransa avulla. Hän tekee suurimman osan työstä, Sepon rooli on lähinnä poseerata valokuvissa ja juoksennella videoilla. Tuskinpa tämä Seppoa pahemmin loukkaa, varsinkaan kun hänellä ei mitä todennäköisemmin ole mitään käsitystä bisnespuolesta. Toimittaja Seppänen ansaitsee elantoaan kirjoittamalla mm. siitä, miten hän vihaa Seppoa. En tuntenut suurta mielihyvää hänen artikkelinsa lukemisesta, vaikka se ei liene tarkoituskaan. Sepon videoita ja Pertin päivityksiä katsellessani tunnen usein mielihyvää ja tulen hyvälle tuulelle, mitä tässä julmassa maailmassa kovasti tarvitaan. Näin tekee myös koko joukko muita suomalaisia. 

Ihmisen ja koiran elämysmaailma kohtaavat vain osittain. Koiraa eivät huoleta ihmisen sepittämät tarinat; se haluaa vain ruokaa, suojaa, rapsutuksia ja rakkautta. Seppänen on aivan oikeassa siinä, että Sepon kaupallistaminen jatkaa perinnettä pitää koiraa työvälineenä. Esimerkiksi vetojuhtaan verrattuna Seppo tekee kuitenkin aika kevyttä toimistotyötä. Sepon kautta ehkä myös ne ihmiset, jotka eivät muuten ole eläinten kanssa tekemisissä, oivaltavat sen potentiaalin, joka ihmisen ja eläimen suhteeseen sisältyy. Omistajansa kautta Seppo kertoo meille jotakin meistä itsestämme ja myös koirista. Sepon leipätyö on PR. Se näyttää, että loistotuulella kannattaa olla. En usko, että Seppo-koira vihaa meitä.

PS Seppäsen saama palaute näyttää olevan pääosin positiivista. Hänen kirjoituksestaan ovat pitäneet sekä eläinten puolustajat että niiden vihaajat. Joku ehdotti, että myös häkkikanojen elämää voisi ryhtyä somettamaan Sepon tavoin. Jos näin ei vielä tehdä, toivotan myös tämän idean tervetulleeksi.

Eläinoikeuspuolue on varteenotettava vaihtoehto

Kevään eduskuntavaalit lähestyvät. Tuntuu siltä, että kaiken väännön keskellä eläinten asiat tuppaavat jäädä unholaan. Tuotantoeläinten kärsimykseen ei ole tulossa lievennyksiä, ja turkistarhaus jatkunee ainakin vuosikymmeniä eteenpäin. Pieniä suloisia supikoiriakin saa kohta kuka tahansa ampua omalla pihallaan.

Kaikissa puolueissa on varmasti myös eläinrakkaita kansanedustajaehdokkaita. Puolueet ovat kuitenkin yleensä sitoutuneet ajamaan äänestäjiensä, siis ihmisten, asioita. Eläinoikeuspuolue on ainoa eläinten hyvinvointiin vakavasti keskittynyt puolue, joka pyrkii kevään vaaleissa saamaan ehdokkaansa eduskuntaan. Ainakin yhden ehdokkaan läpimenoa pidetään mahdollisena, ja sen takia puolue on solminut taktisia vaaliliittoja muiden pienpuolueiden kanssa. Puolueella on ehdokkaita Helsingin, Uudenmaan, Pirkanmaan, Varsinais-Suomen ja Keski-Suomen vaalipiireissä.

Viime kuntavaaleissa vuonna 2015 perustetun Eläinoikeuspuolueen menestys oli vaatimaton. Kyse oli uudesta puolueesta, jonka oli vaikea saada ääntään kuuluviin. Media ei tue pienten puolueiden asian esilletuomista, eivätkä ne saa puoluetukea. Vaalit käydäänkin enimmäkseen suurten kesken. On kuitenkin muistettava, että puolueet yleensä aloittavat pieninä. Jos puolueen ajamat asiat ovat tarpeeksi tärkeitä ja kiinnostavia, sitkeä yrittäminen tulee jossain vaiheessa palkituksi. Äänessä siis kannattaa olla ja ei pelkästään kansanedustajien toivossa. Jokainen tilaisuus on tärkeä eläinten asian edistämiseksi. 

Olen aina suhtautunut pienellä epäilyksellä yhden asian puolueisiin. Mitä sanottavaa heillä on, kun päätetään jostakin muusta tärkeästä asiasta, joka ei kuulu puolueen intresseihin? Politiikka on kuitenkin leipälaji, jossa taistellaan ihmisten ja ihmisryhmien eduista. Eläinoikeuspuolue ei halua olla yhden asian liike, ja se on selvästi terävöittänyt profiiliaan aiempaan verrattuna. Puolue ottaa kantaa myös ihmisten hyvinvointia koskeviin asioihin. Ihmisten, eläinten ja luonnon etujenhan ei pitäisikään olla ristiriidassa keskenään.

Eläinoikeuspuolue vaikuttaa ohjelmansa perusteella sangen maltilliselta, ja se asettaa päätavoitteensa tulevaisuuteen. Lemmikkejä ei olla kieltämässä, eikä puolue lähde demonisoimaan lihansyöjiäkään.  Ääni puolueelle on ääni kaikkia lajeja koskevan oikeudenmukaisuuden puolesta. Eläimille ei vaadita ihmisoikeuksia vaan oikeutta lajilleen tyypilliseen elämään. Jos eläinten asian puolustaminen kiinnostaa, kannattaa tutustua puolueen ohjelmaan täältä:

https://www.eop.fi/