Planeetastamme voi tulla vihollisemme

En tiedä, oletteko te jo saaneet tarpeeksenne helteestä. Minä olen. Pahinta on, että joissakin osissa Suomea ei ole satanut juuri lainkaan juhannuksen jälkeen. Vielä pahempaa on, että Suomen helle on vielä pientä verrattuna eteläisen Euroopan säihin. Helteen seurauksena ihmiset ja eläimet kärsivät, ja jotkut heistä menehtyvät.

Ennenkin oli lämpimiä kesiä, mutta aina välillä ukkosti ja satoi. Ei välttämättä enää. Olen jo jonkin aikaa havainnut, että kerran päälle tuleva säätyyppi jää junnaamaan paikoilleen. Syksyllä vettä sataa kaatamalla viikosta ja kuukaudesta toiseen. Talvella on joko pitkä lumeton ja lämmin jakso tai sitten pureva pakkanen ei hellitä otettaan.

Sinnikkäät ilmastoskeptikot väittävät yhä, että ilmat ovat vain seurausta normaalista säiden vaihtelusta. Ilmaston lämpenemisestä kuulemma ei ole kyse. Ja jos ilmasto lämpeneekin, se ei ole ihmisen ja ihmisen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen syytä. Heitä ei vaivaa se tosiseikka, että valtaosa ilmastoon perehtyneistä tiedemiehistä ei jaa heidän mielipidettään.

Luin tänä aamuna aika masentavan uutisen ilmaston lämpenemisestä. Linkki ruotsinkieliseen artikkeliin on tekstin alla. Tutkijoiden mukaan mikään ei ehkä enää estä katastrofia. Jo pitkään on tiedetty, että vaikka nollaisimme nyt kaikki hiilidioksidipäästöt, tulokset näkyisivät vasta vuosikymmenien kuluttua. Tosiasia on, että ilmasto on jo nyt reilun asteen lämpimämpi kuin ennen teollistumista, ja se lämpenee tällä vauhdilla 0,17 astetta kymmenessä vuodessa. Jos ilmasto lämpenee vielä vajaan asteen, sen aiheuttamat muutokset käynnistävät eräänlaisen dominoefektin, jota ei pystytä enää pysäyttämään, vaikka lopettaisimme kokonaan fossiilisten polttoaineiden käytön. Jos esimerkiksi ikirouta sulaa, ilmakehään vapautuu metaanikaasua, joka lämmittää ilmastoa entisestäänkin.

Ensin siis teemme parhaamme tuhotaksemme planeettamme ja elämän täällä. Tämän jälkeen planeettamme tuhoaa meidät. Meillä on enää vajaan asteen verran matkaa jäljellä tähän kauhuskenaarioon. Kuluneen fraasin mukaan niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa. Hiilijalanjälkemme pienentäminen ei ainakaan pahenna tilannetta. Lämpenemisen vauhtia on pikaisesti hillittävä. Sitä paitsi passiivisuus lisää huonoa oloa. Kannattaa toimia niin kauan kuin ehtii.

 Det kan redan vara för sent

Vettä, please!

Ei ole tulossa vettä ainakaan Etelä-Suomeen. Ei tänään eikä huomenna eikä ehkä ensi viikollakaan. Tällaisilla poikkeuksellisen pitkillä hellekausilla, ihan niin kuin pitkillä sadekausilla ja muillakin ääri-ilmiöillä, on juurensa ilmastonmuutoksessa. Ilmastonmuutos tappaa ihmisiä ja eläimiä. Se vaikuttaa myös maailman tilanteeseen muutenkin esimerkiksi vähentämällä elinmahdollisuuksia suuressa osassa maapalloa. On vähän tragikoomista, että jotkut ihmiset, jotka ovat huolestuneita lisääntyneistä pakolaisten määristä, samaan aikaan ajavat asioita, jotka pahentavat ilmastonmuutoksen aiheuttamia ongelmia ja ajavat ihmisiä pois kotiseuduiltaan.

Hetki sitten kohtasin nääntyneen tuntuisen linnunpoikasen. Omaatuntoa rauhoittaakseni asetin pari vesiastiaa lähistölle. Toivottavasti linnut ja siilit löytävät ne, ennen kuin joku potkaisee ne kumoon. Muistathan sinäkin laittaa vesiastioita lähiympäristöösi ja käydä vaihtamassa niihin veden? Kun taas sataa, käyn keräämässä muoviastiat pois luonnosta.

Kirje Veikka Lahtiselle

Hyvä Veikka Lahtinen

Kirjoitan sinulle omassa blogissani. En voinut kommentoida blogikirjoitustasi ”Ilmastopohdintojemme ongelma on se että luulemme voivamme pelastua” (3.6.), koska en löytänyt kommentointinappia. Olisi pitänyt vain tykätä. No, tykkäänhän minä korkeatasoisista kirjoituksistasi ja olen paljossa samaa mieltäkin. Joskus sinäkin kuitenkin näytät sortuvan sanahelinään, joka ei oikeastaan tarkoita mitään. (Ok, tuttua täälläkin.) 

Jäi mietityttämään se, että tuskaillessasi ilmastonmuutosta ja maapallon (mahdollista/todennäköistä/varmaa) tuhoutumista vähättelet yksittäisten ihmisten ja koko yhteiskunnan (eduskunnan) vaikutusmahdollisuuksia. Sinun mielestäsi ei ole löydettävissä ratkaisua, "ei ainakaan sellaista, jota etsitään". Toisaalta uskot ”toivon” vielä löytyvän; on vain ”ensin uskallettava antaa vanhan elämän mennä pois tieltä, sumentamasta näköä”. Viittaat kapitalismin tuhoisaan vaikutukseen, mutta vaikuttaa siltä, että sinullakaan ei ole tarjolla mitään ratkaisua. Uskot siis kuitenkin, että joku tai me yhdessä vielä sellaisen löydämme? 

Aika alkaa olla niin sanoakseni kortilla. Toivon totisesti, että valinnat, jotka nyt teemme, eivät sumenna näköämme. Eikö kuitenkin ole parempi edes yrittää hidastaa tuhoisaa kehitystä? Vaikka olisimme matkalla kohti katastrofia, ei kai meillä silti ole sinne mikään erityinen kiire? Mikäli pystymme hidastamaan suistumistahtiamme edes hitusen, saamme vähän enemmän aikaa myös ratkaisun keksimiseen. Luulenpa sitä paitsi, että itsekin teet näitä vähättelemiäsi yksilön valintoja. 

Terveisin
Koiramummo

PS

Eilen kauppaan mennessäni törmäsin lokkiparveen, joka taisteli verisesti muoviin pakatusta pullasta. Irrotin muovin ja heitin pullan lokeille. Jotkut onnekkaat lokit veivätkin pullan mukaansa. Korjasin loput muovieväät penkiltä ja heitin ne roskikseen. Tämä ei ollut iso uroteko minulta, ja se vei vain hetken. Se ei pelasta ekosysteemiä. Voi jopa olla, että pahensin tilannetta. Nythän joku lokki elää kauemmin ja kasvattaa edelleen ihmisiä häiritsevää lokkikantaa. Olen kuitenkin tyytyväinen tekooni, sillä joillakin linnuilla on nyt vähemmän muovia mahoissaan. Toivottavasti se vähentää edes hiukan kärsimyksen yhteenlaskettua määrää.