tiistai 26. kesäkuuta 2018

Kirje Veikka Lahtiselle


Hyvä Veikka Lahtinen



Kirjoitan sinulle omassa blogissani. En voinut kommentoida blogikirjoitustasi ”Ilmastopohdintojemme ongelma on se että luulemme voivamme pelastua” (3.6.), koska en löytänyt kommentointinappia. Olisi pitänyt vain tykätä. No, tykkäänhän minä korkeatasoisista kirjoituksistasi ja olen paljossa samaa mieltäkin. Joskus sinäkin kuitenkin näytät sortuvan sanahelinään, joka ei oikeastaan tarkoita mitään. (Ok, tuttua täälläkin.) 


Jäi mietityttämään se, että tuskaillessasi ilmastonmuutosta ja maapallon (mahdollista/todennäköistä/varmaa) tuhoutumista vähättelet yksittäisten ihmisten ja koko yhteiskunnan (eduskunnan) vaikutusmahdollisuuksia. Sinun mielestäsi ei ole löydettävissä ratkaisua, "ei ainakaan sellaista, jota etsitään". Toisaalta uskot ”toivon” vielä löytyvän; on vain ”ensin uskallettava antaa vanhan elämän mennä pois tieltä, sumentamasta näköä”. Viittaat kapitalismin tuhoisaan vaikutukseen, mutta vaikuttaa siltä, että sinullakaan ei ole tarjolla mitään ratkaisua. Uskot siis kuitenkin, että joku tai me yhdessä vielä sellaisen löydämme? 


Aika alkaa olla niin sanoakseni kortilla. Toivon totisesti, että valinnat, jotka nyt teemme, eivät sumenna näköämme. Eikö kuitenkin ole parempi edes yrittää hidastaa tuhoisaa kehitystä? Vaikka olisimme matkalla kohti katastrofia, ei kai meillä silti ole sinne mikään erityinen kiire? Mikäli pystymme hidastamaan suistumistahtiamme edes hitusen, saamme vähän enemmän aikaa myös ratkaisun keksimiseen. Luulenpa sitä paitsi, että itsekin teet näitä vähättelemiäsi yksilön valintoja. 

Terveisin
Koiramummo



PS


Eilen kauppaan mennessäni törmäsin lokkiparveen, joka taisteli verisesti muoviin pakatusta pullasta. Irrotin muovin ja heitin pullan lokeille. Jotkut onnekkaat lokit veivätkin pullan mukaansa. Korjasin loput muovieväät penkiltä ja heitin ne roskikseen. Tämä ei ollut iso uroteko minulta, ja se vei vain hetken. Se ei pelasta ekosysteemiä. Voi jopa olla, että pahensin tilannetta. Nythän joku lokki elää kauemmin ja kasvattaa edelleen ihmisiä häiritsevää lokkikantaa. Olen kuitenkin tyytyväinen tekooni, sillä joillakin linnuilla on nyt vähemmän muovia mahoissaan. Toivottavasti se vähentää edes hiukan kärsimyksen yhteenlaskettua määrää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja