Hybris, luonto ja teknologia

Hybris määritellään Wikipediassa liialliseksi itseluottamukseksi ja -varmuudeksi, josta myöhemmin voi saada rangaistuksen. Antiikin Kreikassa hybris viittasi uhrin häpäisyyn, jonka tarkoituksena oli ylentää itseä. 

Raamatun kertomuksen mukaan Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Arvoasteikossa siis vain Jumala on ihmisen yläpuolella. Myös ihmisen maailmassa vallitsevat erilaiset hierarkiat: joidenkin ihmisten katsotaan olevan toisia arvokkaampia, ja sitä pidetään luonnollisena järjestyksenä. Tätä ihmiskunnan muistiin tallentunutta järjestystä ovat diktaattorit ja despootit aina käyttäneet hyväkseen.

Ihmisen alapuolella on luonto ja muut luontokappaleet. Ihmiselle annettiin oikeus syödä kasveja ja eläimiä ja hallita luontoa, ja sen hän on todellakin surutta tehnyt. Suhde ”alemmalla” tasolla oleviin eläimiin heijastuu myös kielenkäytössä: Tyhmät naiset ovat kanoja. Jos ihmistä kohdellaan huonosti, häntä kohdellaan kuin koiraa. Huonosti käyttäytyvä ihminen käyttäytyy sikamaisesti. Julma ihminen on eläin tai peto. Kun ulkona sataa, siellä on koiranilma. 

Jotkut ylistävät yhä jumaliaan, joiden tahtoa he katsovat voivansa tulkita pyhistä teksteistä tai sitten vain omasta päästään. Teknologian kehittyessä myös ihmisen hybris on kasvanut. Luoduksi tullut haluaa olla myös luoja. Ihminen muotoilee omaa kehoaan, hän yrittää kaikin keinoin hallita vanhenemistaan ja jopa omaa kuolemaansa. Syväänjäädytettynä hänet voidaan herättää henkiin, kun aika on kypsä. Eläinten kloonaus on jo todellisuutta; aika näyttää, koska on ihmisen vuoro. 

Ihminen yrittää lisätä kaikin tavoin riippumattomuuttaan luonnosta. Teknologiausko on yksi aikaamme eniten leimaavista uskonnoista. Robotit korvaavat ihmisen tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin. Jotkut haluaisivat korvata ihmistyövoiman täysin koneilla. Jo nyt robotit neuvovat meitä terveysasemalla tai toimivat vanhusten ja lasten lemmikkeinä. Hälyttävää on, että ihmiset suhtautuvat tietoisuutta ja tunteita vailla oleviin koirarobotteihin kuin eläviin lemmikkeihin. 

Mutta miksi haluamme yhä enemmän robotteja ja digitalisointia? Mihin arvoihin perustuu olettamus, että tarvitsemme teknologiaa ollaksemme onnellisia? Tutkija Michael Laakasuo (Tapio Kumpula: Ovatko robotit moraalisia? Voima 5/18) viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan kaikkein onnellisimmat ihmiset elävät maissa, joissa arvostetaan ihmisten välistä vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä. Joku besserwisser voisi tietysti esittää vastakysymyksen, että onko onnellisuuden tavoittelu lainkaan tärkeä arvo. No, kuinkahan moni meistä tahtoisi tieten tahtoen olla onneton?

Hybriksen huippu olisi kai Jumalan korvaaminen ihmisjumalalla. Yrityksiähän on jo nähty, mutta vasta teknologia tuottaisi pysyviä tuloksia. Monet unelmoivatkin ihmisälyn skannauksesta. Näin syntynyt yleistekoäly toimisi ilman ihmisen ruumista. Tämä digitaalinen kopio ihmisaivoista pyrkisi mitä todennäköisimmin itsesäilytykseen niin kuin nykyiset organismitkin. Sen itsensä kehittämisen mahdollisuudet olisivat rajattomat. 

Michael Laakasuon mukaan yleistekoäly voisi tuhota elämän maapallolla jopa nopeammin kuin uhkaava ilmastokatastrofi. Uusi Jumala tuhoaisi siis edeltäjänsä aikaansaannoksen. Kuka tai mikä taho yleistekoälyn ensimmäisenä tuottaa, onkin Laakasuon mukaan ratkaisevan tärkeää. Toivoa sopii, että Putinin tai Trumpin aivoja ei skannata ensimmäisinä.