Eläimet eivät
tiettävästi uhraa kovinkaan paljon aikaa elämän tarkoituksen pohtimiseen. Jos
eläintä kohdellaan huonosti, se voi kuitenkin masentua ja menettää
elämänhalunsa. Samoin käy, jos siltä viedään pitkäaikainen kumppani.
Ihminen sen
sijaan saattaa useinkin miettiä elämän tarkoitusta. Jotkut etsivätkin sitä
aktiivisesti ja löytävät Jumalan tai vaihtoehtoisesti jonkin maallisen uskon. En
tiedä, onko elämällä jokin elämää suurempi tarkoitus. Pikemminkin olen
eksistentialistien tavoin taipuvainen uskomaan, että meille on annettu
mahdollisuus luoda tarkoitus omalle elämällemme. Jokaisella on oma
tarkoituksensa, mutta uskon, että elämä saattaa olla merkityksellisempää, jos
tämä tarkoitus kohdistuu itsen ulkopuolelle. Merkityksellisyyden voi kuitenkin
jokainen arvioida itse.
Moni on varmaan
sitä mieltä, että elämän tarkoitus on rakkaus. Onkin vaikea kuvitella maailmaa
ilman rakkautta; miten kylmää ja merkityksetöntä elämä siellä olisikaan. Kuinka
suuri osa maailmasta on rakennettu välinpitämättömyydellä tai vihalla?
Rakkaudeton
ihminen kuivuu tuntevana olentona yhtä varmasti kuin vedetön organismina.
Jäljelle jää ihmisestä muistuttava solumöykky, joka jatkaa epätoivoista
huutamistaan merkityksen perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja