Tarkoitukseni
oli pyydystää kuolemaa tekevä koiperhonen talouspaperiin ja lyhentää sen
kuolinkamppailua. Perhonen ei ilahtunutkaan hyvästä tarkoituksestani, vaan
pyristeli itsensä vapaaksi. Miksi ihmeessä se halusi elää, vaikka ”tiesi” hetken
kuluttua kuolevansa? Pitikö sen saada siihen ohjelmoitu elämänkaari täyteen? Meissä
kaikissa on jonkinlainen elämän voima sisäänrakennettuna: vaikeankin sairauden
aikana haluamme uskoa, että meillä on vielä tulevaisuus edessämme.
Myös kuolemalla
on voima. Huomaan aina silloin tällöin ajattelevani tuntemiani kolmea nuorta,
jotka eivät halunneet vanheta, vaan valitsivat kuoleman oman käden kautta.
Miksi he eivät jaksaneet odottaa, vaikka kukaan heistä ei tiettävästi ollut
sairas? Miksi elämä oli kuolemaa pelottavampi? Olikohan näillä nuorilla mitään
yhteistä? Yksi heistä, jonka tunsin lapsuudessani, ei itkenyt satuttaessaan
itsensä, vaan kiroili ankarasti. Toinen oli erittäin suosittu ja luokan
hauskuuttaja. Kolmas surmasi itsensä vähän yliopistosta valmistumisensa
jälkeen. Olisi luullut, että heillä kaikilla oli hyvät syynsä elää: puoliso,
ystävät, työpaikka. Tiedossani ei ole, antoivatko he mitään selitystä teolleen.
Kun itse joskus
väsyin elämään ja vastoinkäymisiin, tulin aina lopulta siihen tulokseen, että
kukaan ei tänne kuitenkaan ole jäänyt. Ei ole mitään syytä aiheuttaa surua ja ahdistusta
läheisilleen. Kuoleminen on kuitenkin sataprosenttista, joten elää kannattaa, jos
eläminen on edes jotenkin siedettävää. Joskus elämä ei kuitenkaan ole
siedettävää. Näin voi olla syvän masennuksen tai kivuliaan sairauden vuoksi. Syövän
luustometastaasit voivat lopulta aiheuttaa kipua, jota ei enää pystytä lievittämään.
Oletan kuoleman houkutuksen olevan suuri, kun selkäranka murtuu.
Eduskunta
hylkäsi aloitteen armokuolemasta, eutanasiasta, selvällä äänten enemmistöllä.
Perustelut kuulostivat välillä vähän kaukaa haetuilta, ja vastustajat halusivat
puhua kivun lievityksestä ja saattohoidon tehostamisesta. Kipuja ei siis aina
voi lievittää. Saattohoitoa on syytäkin parantaa; uutiset kertovat tämän tästä
sen surkeasta tilasta.
Hylkäävän
päätöksen takana oli mitä luultavammin ihmiset, jotka itse ovat vankasti kiinni
elämän voimassa. Ymmärrystä toisenlaisessa tilanteessa olevia kohtaan heillä ei
ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja