Vaasassa joukko
4 – 10-vuotiaita lapsia kidutti ja tappoi untuvikkoja. Lokinpoikasiin
pisteltiin tikkuja ja niiden kauloja ja raajoja väänneltiin, kunnes ne
kuolivat. Vieressä oleilleet aikuiset eivät puuttuneet asiaan, koska se ei
heidän mielestään ollut niin tärkeä. Mitä 4-vuotias oppii tällaisesta
tilanteesta? Ehkä sen, että toisen luontokappaleen elämää ei tarvitse
kunnioittaa. Paikallisen eläinsuojeluaktivistin mukaan tämäntapainen eläinten
kiduttaminen on arkipäivää: linnun- tai siilinpoikasia käytetään mm. leluina ja urheiluvälineinä. Tiedossa on, että joistakin lapsisadisteista tulee myös
ihmisten kiduttajia ja murhaajia.
Omalla
asuinalueellani kuulen laukauksia iltaisin: joku esimurkkuikäinen on ilmeisesti
saanut ilmakiväärin koulunpäättäjäislahjaksi. Viha luonnoneläimiä kohtaan on
nouseva trendi. Erityisesti linnut ovat usein tähtäimessä. Näin myös sen
kerrostaloasukkaan kohdalla, joka tappoi ullakolla pesineen lokin Helsingissä.
Pesivät linnut ovat rauhoitettuja, eikä niitä saa ampua tai tappaa muulla
tavoin. Linnunpoikaset pitää jättää rauhaan ja puuttua asiaan vain, jos ne ovat
ilmeisessä vaarassa.
Ymmärrän, että
minkä tahansa eläinlajin liikalisääntyminen on ihmisen kannalta huono asia. Huono
asia eläinten kannalta on ihmisen tunkeutuminen niiden reviirille. Huono asia
koko maapallon kannalta on ihmisen liikalisääntyminen, joka todellakin on
paljon suurempi ongelma kuin valkoposkihanhet tai merikotkat.
Helsingissä
inhotaan valkoposkihanhia ja lokkeja. En itsekään ole kovin ilahtunut, jos
lokki yrittää Kauppatorilla syödä jäätelöäni tai kakkaa olkapäälleni. Kannan rajoittamiseksi on keksittävä keinoja, mutta mieluiten mahdollisimman humaaneja.
Yksityisen ihmisen ei pidä oma-aloitteisesti ryhtyä toimenpiteisiin.
Miksi joillekin
eläimen kärsimyksen ymmärtäminen on niin mahdotonta? Miten toiseen elävään
olentoon voi suhtautua niin kylmästi? Miksi jotkut ymmärtävät eettisyyden
koskevan vain ihmisiä? Televisiossa eräs kantakaupungissa asuva julkkis kertoi
hyväntuulisesti inhoavansa lintuja. Muut nauroivat kuin hyvällekin vitsille. Ei
se mitään, minäkin inhoan näitä hybris-ihmisiä, jotka uskovat olevansa maailman
napoja. Kukin makunsa mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja