keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Lapsisadistit ja aikuiskyynikot


Vaasassa joukko 4 – 10-vuotiaita lapsia kidutti ja tappoi untuvikkoja. Lokinpoikasiin pisteltiin tikkuja ja niiden kauloja ja raajoja väänneltiin, kunnes ne kuolivat. Vieressä oleilleet aikuiset eivät puuttuneet asiaan, koska se ei heidän mielestään ollut niin tärkeä. Mitä 4-vuotias oppii tällaisesta tilanteesta? Ehkä sen, että toisen luontokappaleen elämää ei tarvitse kunnioittaa. Paikallisen eläinsuojeluaktivistin mukaan tämäntapainen eläinten kiduttaminen on arkipäivää: linnun- tai siilinpoikasia käytetään mm. leluina ja urheiluvälineinä. Tiedossa on, että joistakin lapsisadisteista tulee myös ihmisten kiduttajia ja murhaajia.


Omalla asuinalueellani kuulen laukauksia iltaisin: joku esimurkkuikäinen on ilmeisesti saanut ilmakiväärin koulunpäättäjäislahjaksi. Viha luonnoneläimiä kohtaan on nouseva trendi. Erityisesti linnut ovat usein tähtäimessä. Näin myös sen kerrostaloasukkaan kohdalla, joka tappoi ullakolla pesineen lokin Helsingissä. Pesivät linnut ovat rauhoitettuja, eikä niitä saa ampua tai tappaa muulla tavoin. Linnunpoikaset pitää jättää rauhaan ja puuttua asiaan vain, jos ne ovat ilmeisessä vaarassa. 


Ymmärrän, että minkä tahansa eläinlajin liikalisääntyminen on ihmisen kannalta huono asia. Huono asia eläinten kannalta on ihmisen tunkeutuminen niiden reviirille. Huono asia koko maapallon kannalta on ihmisen liikalisääntyminen, joka todellakin on paljon suurempi ongelma kuin valkoposkihanhet tai merikotkat.


Helsingissä inhotaan valkoposkihanhia ja lokkeja. En itsekään ole kovin ilahtunut, jos lokki yrittää Kauppatorilla syödä jäätelöäni tai kakkaa olkapäälleni. Kannan rajoittamiseksi on keksittävä keinoja, mutta mieluiten mahdollisimman humaaneja. Yksityisen ihmisen ei pidä oma-aloitteisesti ryhtyä toimenpiteisiin.  


Miksi joillekin eläimen kärsimyksen ymmärtäminen on niin mahdotonta? Miten toiseen elävään olentoon voi suhtautua niin kylmästi? Miksi jotkut ymmärtävät eettisyyden koskevan vain ihmisiä? Televisiossa eräs kantakaupungissa asuva julkkis kertoi hyväntuulisesti inhoavansa lintuja. Muut nauroivat kuin hyvällekin vitsille. Ei se mitään, minäkin inhoan näitä hybris-ihmisiä, jotka uskovat olevansa maailman napoja. Kukin makunsa mukaan.


PS Talviruokinnan loppumiseen silminnähden tyytymätön orava tuijotti minua vihaisesti ikään kuin sanoen, että ensin vaivataan tänne ja sitten ei tarjoillakaan mitään. Lupasin, että Mr. Kurre voi palata asiaan loka-marraskuun vaihteessa, mikäli leipäjono vielä kiinnostaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja