Vihaatko sinä Seppo-koiraa?

Facebook, Twitter ja muut somepalvelut ovat täynnä erilaisia eläinvideoita ja -blogeja. Suomessa tunnetuimmat koirat taitavat tällä hetkellä olla perseilevä labradorinnoutaja Pertti sekä aina loistotuulella oleva Seppo-koira. Pertti – tai siis lähinnä Pertin omistaja – toimii harrastuspohjalta eikä käytä sivustoaan rahan ansaitsemiseen. Sheltti Seppo sen sijaan on pitkälti kaupallistettu koirahahmo. Koirat ”puhuvat” näillä sivuillaan isäntiensä suulla. Niiden koiramaiset ominaisuudet kuvataan ihmisen näkökulmasta usein huvittavina tai koiria käytetään ihmisen ajatuksen tulkkeina. Nämä sivut ovat erittäin suosittuja kuten myös erilaiset Facebookin koiraryhmät, joista itsekin kuulun pariin.

Helsingin Sanomien tuoreessa Nyt-liitteessä toimittaja Arttu Seppänen ilmoittaa vihaavansa Seppo-koiraa tai oikeammin sanottuna ei itse koiraa vaan sen tuotteistettua ideaa. Eläinrakkaaksi julistautuva Seppänen arvostelee sitä, että eläintä ei kunnioiteta sellaisena kuin se on, vaan sitä inhimillistetään rahan ansaitsemiseksi. Armoa eivät saa myöskään muut netin eläinsivustot, joissa koiraa ei käsitellä koirana. Seppäsen mukaan Seppo ei ole loistotuulella eivätkä koirat hymyile; pelko ja aggressiivisuus ovat koirien lajityypillisiä tunteita. Sepossa ei ole jäljellä mitään koiramaista. Seppänen onkin blokannut Sepon Twitterissä. Samaan hengenvetoon hän tuomitsee myös Disneyn piirretyt eläinhahmot. 

Ihmisellä on ehdoton valta-asema eläimeen verrattuna, ja tämä tuo mukanaan suuren vastuun. En tiedä, miten hyvä eläinasiantuntija Seppänen on. Ehkä hänkin on sentään huomannut, että koirat myös heiluttavat häntäänsä. Käsitykseni mukaan koira on sangen hyvin sopeutunut elämään ihmisen kumppanina. Varmasti on niin, että tulkitsemme usein väärin koiran käytöstä ja tarpeita, mutta näinhän teemme myös usein, kun on toinen ihminen kyseessä. Meillä on tapana sanoittaa myös toisia ihmisiä; muutenhan valtaosa kirjallisuudesta ja muusta kulttuurista puuttuisi. En näe sanoittamisessa sinänsä mitään väärää, niin kauan kuin emme pane eläimen tai toisen ihmisen suuhun sellaista, joka voisi toimia vääristävästi ja vahingoittavasti. 

”Puhua paavillisemmin kuin paavi itse” on sanonta, joka tulee nykyään usein mieleeni. Ajallemme on – onneksi – tyypillistä, että myös vähemmistöjen ääntä kuunnellaan. Joskus tästä äänestä myös kinastellaan, ja kuuluu puheenvuoroja, että kyseessä olevasta vähemmistöstä ei saa puhua kuin ne, jotka siihen kuuluvat. Eläimet eivät osallistu ihmisten diskursseihin, vaan ne tarvitsevat meitä tähän tehtävään. Puhe eläimestä on aina ihmisen puhetta. 

Sepon omistaja ansaitsee elantoaan koiransa avulla. Hän tekee suurimman osan työstä, Sepon rooli on lähinnä poseerata valokuvissa ja juoksennella videoilla. Tuskinpa tämä Seppoa pahemmin loukkaa, varsinkaan kun hänellä ei mitä todennäköisemmin ole mitään käsitystä bisnespuolesta. Toimittaja Seppänen ansaitsee elantoaan kirjoittamalla mm. siitä, miten hän vihaa Seppoa. En tuntenut suurta mielihyvää hänen artikkelinsa lukemisesta, vaikka se ei liene tarkoituskaan. Sepon videoita ja Pertin päivityksiä katsellessani tunnen usein mielihyvää ja tulen hyvälle tuulelle, mitä tässä julmassa maailmassa kovasti tarvitaan. Näin tekee myös koko joukko muita suomalaisia. 

Ihmisen ja koiran elämysmaailma kohtaavat vain osittain. Koiraa eivät huoleta ihmisen sepittämät tarinat; se haluaa vain ruokaa, suojaa, rapsutuksia ja rakkautta. Seppänen on aivan oikeassa siinä, että Sepon kaupallistaminen jatkaa perinnettä pitää koiraa työvälineenä. Esimerkiksi vetojuhtaan verrattuna Seppo tekee kuitenkin aika kevyttä toimistotyötä. Sepon kautta ehkä myös ne ihmiset, jotka eivät muuten ole eläinten kanssa tekemisissä, oivaltavat sen potentiaalin, joka ihmisen ja eläimen suhteeseen sisältyy. Omistajansa kautta Seppo kertoo meille jotakin meistä itsestämme ja myös koirista. Sepon leipätyö on PR. Se näyttää, että loistotuulella kannattaa olla. En usko, että Seppo-koira vihaa meitä.

PS Seppäsen saama palaute näyttää olevan pääosin positiivista. Hänen kirjoituksestaan ovat pitäneet sekä eläinten puolustajat että niiden vihaajat. Joku ehdotti, että myös häkkikanojen elämää voisi ryhtyä somettamaan Sepon tavoin. Jos näin ei vielä tehdä, toivotan myös tämän idean tervetulleeksi.