Ulkomaiset rescue-koirat aina vain ongelma

Ulkomailta Suomeen tuodut rescue-koirat ja varsinkin niihin liittyvät ongelmat kiinnostavat kovasti mediaa. Aiemmin koirien pelastamisesta varoittivat eläinlääkärit, joiden huolen voin ymmärtää sikäli, kun kyseessä on taudeista varoittelu. Tämähän kuuluu tietysti eläinlääkäreiden työnkuvaan. (Voit lukea tuoreen tiedotteen multiresistenteistä bakteereista ja epäillyistä rabiesrokotusväärennöksistä Kulkurit ry:n sivuilta https://kulkurit.fi/tiedote-21-6-2018-ajankohtaista-raivotautivasta-aineista-ja-esbl-bakteerista/.) Toinen rescue-koiria vastustava taho on koirien tuottajat eli kasvattajat, joiden etujen mukaista ei lisääntynyt koirien adoptointi tietenkään ole. Sen sijaan minun on vaikeampi ymmärtää sitä, että voivottelijoiden joukkoon ovat nyt liittyneet myös jotkut eläinsuojeluyhdistykset.

Ylen uutissivujen jutussa (16.6.) haastatellaan HESYn ja Kodinvaihtajien edustajia, joiden huolena on se, että ulkomaiset adoptiokoirat kilpailevat kotimaisten kodittomien koirien kanssa sijoituspaikoista. HESYn Espoon koiratalon edustajan mukaan rescue-koirien söpöt kuvat netissä houkuttelevat ihmiset harkitsemattomiin päätöksiin.

Eläinsuojeluyhdistys ei voi julkaista koirien kuvia, koska entiset omistajat saattaisivat kaivata koiriaan. En ole koskaan ihan ymmärtänyt tätä salaperäisyyttä, koska uskoakseni eläinrääkkääjälle koiraa ei tarvitse palauttaa. Joka tapauksessa huostaan otettujen koirien määrä on HESYn mukaan kasvussa. Kotia hakevat myös ne suomalaiset koirat, joiden omistajat eivät kykene tai halua pitää koiristaan enää huolta. Koiria tulee enemmän, kuin niitä pystytään sijoittamaan.

Ylen jutun toimittaja Jaana Hevonoja aloittaa jutun kuvailemalla, miten hellyyttäviä rescue-koirien kuvat saattavat olla. Sen jälkeen seuraa pitkät kuvaukset kaikista mahdollisista taudeista, loisista, väärennetyistä rokotusmerkinnöistä ja koirien käyttäytymisongelmista. Tuntuu siltä, että nämä ongelmat koskisivat kaikkia ulkomaisia adoptiokoiria. Ulkomailta adoptoitavissa olevia koiria vertaillaan kodittomiin suomalaiskoiriin, jotka ovat terveitä ja hyväkuntoisia. Artikkelissa annetaan ymmärtää, että suomalaiset tekevät tietämättömyydessään vääriä valintoja. 

Epäillyt rabiesrokotusväärennökset ovat viranomaisten tutkinnassa oleva asia. Nämä väärennökset eivät suinkaan koske kaikkia adoptiokoiria tai järjestöjä. Myöskään taudeilla ja multiresistenteillä bakteereilla ei pitäisi mustamaalata kaikkea adoptiotoimintaa. Eihän kaikkia ulkomailta matkustavia ihmisiäkään leimata tartunnan kantajiksi. Nämä uhat ovat kuitenkin otettava vakavasti, ja useat järjestöt tekevät jo nyt yhteistyötä viranomaisten kanssa ongelmien kartoittamiseksi ja ratkaisemiseksi.

Olen samaa mieltä siitä, että koiraa – suomalaista tai ulkomaalaista – ei koskaan pidä ottaa ilman tarkkaa harkintaa. Olisi hyvä, jos suomalaiset eläinsuojelujärjestötkin panostaisivat enemmän tiedotustoimintaan, jotta ihmiset, jotka eivät koirasta pysty huolehtimaan, eivät näitä myöskään ostaisi. Ulkomailta koiria välittävät järjestöt tekevät valistustyötä myös paikallisen väestön keskuudessa. Työsarka on kuitenkin laaja, ja kodittomien koirien lukumäärä valtava, joten pikaista helpotusta ongelmaan on tuskin odotettavissa. Vain pieni murto-osa näistä koirista pääsee edes koskaan adoptio-ohjelmaan, uudesta kodista puhumattakaan. 

Maailmassa on noin puoli miljardia koiraa. En tiedä, kuinka monta miljoonaa näistä on kodittomia, mutta todennäköisesti kymmeniä, ehkä satoja. Eurooppalaisia kodittomia koiriakin on miljoonittain. Suomeen tuodaan vuodessa noin 2000 adoptoitua koiraa. En millään usko, että suomalaisten eläinsuojelujärjestöjen hoteissa on näin paljon koiria. Joka tapauksessa HESYnkin olisi ehkä syytä panostaa enemmän avoimuuteen ja mainostaa toimintaansa. 

Uskon ja toivon, että sekä suomalaisille että ulkomaalaisille kodittomille eläimille voidaan järjestää kodit. En käsitä, miksi nämä kaksi heikossa asemassa olevaa eläinryhmää pitää asettaa vastakkain. Asetelma on sama kuin pakolaisten suhteen: auttakaa ensin suomalaisia köyhiä ja sitten vasta hädässä olevia ulkomaalaisia. Sääli ei suinkaan ole huono syy kodittoman koiran pelastamiseen. Siitähän kai eläinsuojelussa yleensäkin on kysymys. On kuitenkin tärkeää punnita omat resurssinsa ja käyttää järkeään lopullisen päätöksen tekemiseen.

Omistatko 30 euroa?

Koirilla on uskomaton lisääntymiskyky. Yksi koira voi jälkeläisineen tuottaa 66 000 uutta koiraa kuudessa vuodessa (MSN lifestyle). Monissa maissa koirat hylätään rappukäytäviin, kadulle, moottoriteiden varteen, kaatopaikoille tai muihin mitä mielikuvituksellisimpiin paikkoihin. Kodittomat koirat ovat täysin suojattomia ihmisten väkivallalle, nälästä ja sairauksista puhumattakaan. 

Tehokas keino näiden koirien auttamiseksi on sterilointi. Jos sinulla on 30 euroa, jota et välttämättä itse tarvitse, saat sillä yhden koiran steriloiduksi ja samalla säästät ehkä 66 000 uutta koiraa tarpeettomalta kärsimykseltä. Jos tuo kolmekymppiä on sinulle liian suuri summa, pienempikin lahjoitus auttaa.

Esimerkiksi näistä osoitteista löydät lahjoitustilin:

http://www.pelastetaankoirat.com/projektit/sterilointiprojekti/

https://kulkurit.fi/steriloinnit/

Molemmat järjestöt vievät apusi varmasti perille.

Kiitos!

Hybris, luonto ja teknologia

Hybris määritellään Wikipediassa liialliseksi itseluottamukseksi ja -varmuudeksi, josta myöhemmin voi saada rangaistuksen. Antiikin Kreikassa hybris viittasi uhrin häpäisyyn, jonka tarkoituksena oli ylentää itseä. 

Raamatun kertomuksen mukaan Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Arvoasteikossa siis vain Jumala on ihmisen yläpuolella. Myös ihmisen maailmassa vallitsevat erilaiset hierarkiat: joidenkin ihmisten katsotaan olevan toisia arvokkaampia, ja sitä pidetään luonnollisena järjestyksenä. Tätä ihmiskunnan muistiin tallentunutta järjestystä ovat diktaattorit ja despootit aina käyttäneet hyväkseen.

Ihmisen alapuolella on luonto ja muut luontokappaleet. Ihmiselle annettiin oikeus syödä kasveja ja eläimiä ja hallita luontoa, ja sen hän on todellakin surutta tehnyt. Suhde ”alemmalla” tasolla oleviin eläimiin heijastuu myös kielenkäytössä: Tyhmät naiset ovat kanoja. Jos ihmistä kohdellaan huonosti, häntä kohdellaan kuin koiraa. Huonosti käyttäytyvä ihminen käyttäytyy sikamaisesti. Julma ihminen on eläin tai peto. Kun ulkona sataa, siellä on koiranilma. 

Jotkut ylistävät yhä jumaliaan, joiden tahtoa he katsovat voivansa tulkita pyhistä teksteistä tai sitten vain omasta päästään. Teknologian kehittyessä myös ihmisen hybris on kasvanut. Luoduksi tullut haluaa olla myös luoja. Ihminen muotoilee omaa kehoaan, hän yrittää kaikin keinoin hallita vanhenemistaan ja jopa omaa kuolemaansa. Syväänjäädytettynä hänet voidaan herättää henkiin, kun aika on kypsä. Eläinten kloonaus on jo todellisuutta; aika näyttää, koska on ihmisen vuoro. 

Ihminen yrittää lisätä kaikin tavoin riippumattomuuttaan luonnosta. Teknologiausko on yksi aikaamme eniten leimaavista uskonnoista. Robotit korvaavat ihmisen tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin. Jotkut haluaisivat korvata ihmistyövoiman täysin koneilla. Jo nyt robotit neuvovat meitä terveysasemalla tai toimivat vanhusten ja lasten lemmikkeinä. Hälyttävää on, että ihmiset suhtautuvat tietoisuutta ja tunteita vailla oleviin koirarobotteihin kuin eläviin lemmikkeihin. 

Mutta miksi haluamme yhä enemmän robotteja ja digitalisointia? Mihin arvoihin perustuu olettamus, että tarvitsemme teknologiaa ollaksemme onnellisia? Tutkija Michael Laakasuo (Tapio Kumpula: Ovatko robotit moraalisia? Voima 5/18) viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan kaikkein onnellisimmat ihmiset elävät maissa, joissa arvostetaan ihmisten välistä vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä. Joku besserwisser voisi tietysti esittää vastakysymyksen, että onko onnellisuuden tavoittelu lainkaan tärkeä arvo. No, kuinkahan moni meistä tahtoisi tieten tahtoen olla onneton?

Hybriksen huippu olisi kai Jumalan korvaaminen ihmisjumalalla. Yrityksiähän on jo nähty, mutta vasta teknologia tuottaisi pysyviä tuloksia. Monet unelmoivatkin ihmisälyn skannauksesta. Näin syntynyt yleistekoäly toimisi ilman ihmisen ruumista. Tämä digitaalinen kopio ihmisaivoista pyrkisi mitä todennäköisimmin itsesäilytykseen niin kuin nykyiset organismitkin. Sen itsensä kehittämisen mahdollisuudet olisivat rajattomat. 

Michael Laakasuon mukaan yleistekoäly voisi tuhota elämän maapallolla jopa nopeammin kuin uhkaava ilmastokatastrofi. Uusi Jumala tuhoaisi siis edeltäjänsä aikaansaannoksen. Kuka tai mikä taho yleistekoälyn ensimmäisenä tuottaa, onkin Laakasuon mukaan ratkaisevan tärkeää. Toivoa sopii, että Putinin tai Trumpin aivoja ei skannata ensimmäisinä.