Siksi rakastan koiria

Eläinrakkaus taitaa kulkea geeneissä, mutta myös positiivisilla kokemuksilla eläimistä on merkitystä. Minun lähipiirissäni on aina ollut eläimiä, ja tunnemme niitä kohtaan suurta empatiaa. 

Lapsuuteni koira oli nimeltään Murre. Se oli sekarotuinen, Porvoon lähistöltä noudettu kaunis, siro, vaaleanruskea-valkoinen ja suhteellisen pienikokoinen koira. Murrella oli haukkumisongelma, ja usein se joutui kahnauksiin toisten koirien kanssa. Laskimme leikkiä siitä, että Murre osaa haukkua vain ruotsiksi, mikä johti väärinkäsityksiin. Tuohon aikaan koiria sai vielä kaupunkialueen ulkopuolella pitää osan vuodesta vapaana. Murre vihasi mopoilijoita ja juoksi niiden perässä haukkuen. Vihan syy oli ilmeinen: eräällä mopoilijalla oli tapana ohi hurauttaessaan potkaista koiraa. 

Murre ei ehkä ollut kaikkein älykkäin koira, mutta se oli erittäin ilmaisukykyinen, ja sillä oli tapana veisata virsiä radion vieressä tuolilla istuen. Aika muuttui, ja Murrekin piti kahlita. Paljon muutakin ikävää tapahtui, ja Murre sai vähemmän kauniin lopun. Tuohon aikaan, esipuberteetti-ikäisenä, minua kiinnosti ihan eri asiat kuin koirasta huolehtiminen. En voi muuta kuin toivoa siellä jossain pilvien yläpuolella vaeltelevalta Murrelta anteeksiantoa. Rakastin sinua paljon. 

Kun vihdoin kypsässä keski-iässä otin oman koiran, tuntui siltä, kuin olisin tullut kotiin. Mikään ei tuntunut luonnollisemmalta kuin koiran kanssa eläminen. Ihmisen on hyvä olla koiran läheisyydessä, koska sillä on rauhoittava ja stressiä vähentävä vaikutus. Olipa ihminen muotoillut koirasta minkä näköisen tai kokoisen tahansa, peruskoira on aina siellä taustalla. Koira ei odota mitään muuta kuin hyvää ihmiseltä. Se on luottavainen, uskollinen, kiltti, avoin ja rehellinen. Koira ei pelaa pelejä; se on vain oma itsensä. 

Koira pysyy ihmiseen verrattuna aina lapsena. Siksi omistaja on sille isä tai äiti. Päinvastoin kuin ihminen, se ei menetä leikkimisen lahjaa. Vanhakin koira leikkii ja nauttii siitä. Koira iloitsee pienistä asioista, ja se tekee sen aidosti. Koira osaa ilman sen kummempia pohdintoja tarttua hetkeen. 

Lemmikkien ja erityisesti koirien lukumäärä Suomessa on viime vuosina ollut hurjassa kasvussa. Toivon, ettei kukaan silti ota lemmikkiä harkitsematta. Monet lemmikit ovat varsin suuritöisiä, ja niiden pito tulee kalliiksi. Eläin tarvitse jatkuvaa hoitoa ja huolenpitoa. Sitä ei voi jättää yksin pitkiksi ajoiksi. Koiraa pitää ulkoiluttaa monta kertaa päivässä. Riittävätkö voimasi ison koiran ohjastamiseen? Onko sinulla tarpeeksi aikaa ja energiaa lemmikille? Onko sinulla varaa ruokkia sitä? Riittävätkö rahasi suuriin eläinlääkärikuluihin? Riittääkö sinulla kärsivällisyyttä vaikeallekin hoidettavalle? Jos olet vanha, yksinäinen tai sairas, voitko taata eläimen tulevaisuuden siltä varalta, että sinulle sattuu jotakin?

On sääli, että monilla ihmisillä ei ole kokemusta koirista tai eläimistä ylipäätään. Joillakin on myös huonoja kokemuksia. Vihaisiakin koiria on, mutta koira ei –  niin kuin lapsikaan – synny pahana. Pahuuden lähde on lähes aina ihminen. Kummallista kyllä, koira on uskollinen myös huonolle omistajalle. Niinhän lapsikin tekee: lapsi on lojaali jopa pahoinpiteleville vanhemmilleen. Näin on, koska sillä ei ole muuta turvaa. Koiran tai lapsen tuntema maailma on sille ainoa olemassa oleva todellisuus.